Tarinani #1

Hyvä päiväkirja!

Vihdoin jaksoin raahata itseni taas kirjoittelemaan!

Tavoite olisi tietty kirjoittaa mahdollisimman usein..

Ajattelin että olisi hyvä heti aloittaa sen "menneisyystarinan" kertominen josta puhuin viimeksi, en nimittäin usko että jaksaisin kirjoittaa sitä yhdellä istumalla xd

Joten tästä lähtee ensimmäinen osa tarinaani:

No siis aloitetaan jostain sieltä alusta..

Asuin siis perheeni kanssa sukumme vanhassa  perintötalossa, talo oli aika lailla keskellä metsää, joten olin kotikoulussa eikä minulla siksi ollut tilaisuuttakaan tutustua uusiin ihmisiin. Olin siis aina tekemisissä vain sisaruksieni kanssa 

(tosin isoveljeni sai tuoda joskus kavereitaan meille) 

Perheeseeni kuuluu siis vanhemmat Amanda ja Ted, sekä neljä lasta.

Vanhimpana lapsista isoveljeni Zachary (lyhyesti Zac), minä, sitten pikkusiskoni Evelyn (Eve) ja nuorimpana toinen veljeni Jeffrey (Jeff):3

Meillä oli kaiken kaikkiaan huolimatta mielestäni hyvä, eloisa, ja vapaa lapsuus.. vaikkakin sisarussuhteemme lapsina oli kuitenkin hieman hankala, ainakin alkuun..

..nimittäin usein muut sisarukset hyljeksivät minua, eivätkä pitäneet minusta ja olin usein yksin 

(siis hyyvin yksin sillä ei kavereita eikä sisaruksetkaan ole seurana) 

Tämäkin loppui kuitenkin aikanaan... onneksi. Tiedän kyllä nyt mistä se hyljeksintä ja muu johtui, voisi nimittäin sanoa että olin perheeni outolintu tai musta lammas (mikä ikinä onkaan?)..

..ensinnäkin kuten tästä super vanhasta perhekuvasta näkyy, että kaikilla muilla perheessäni oli jonkin ruskean sävyinen paksu tukka ._.

Jaa minulla taas on nämä!? 0.0

. . . . . .

 . . .

Tää kuva on muuten niin vanha että Jeff ei ole edes syntynyt ohhoh, mutta tota siis sori pysytään aiheessa...

Toinen outo asia oli äitini käyttäytyminen, vaikutti pitkään siltä että äitimme oli paljon huolehtivaisemman ja suojelevamman oloinen minua kohtaan kuin sisaruksiani. 

(Sisarukseni eivät tietenkään pitäneet siitä ja itsekin sitä vähän ihmettelin :C )

Usein nuorempana kysyinkin äidiltä miksi olin niin erilainen ja mistä kaikki outous johtui, mutta hänen vastauksensa oli aina hyödytön ja ympäripyöreä, kuten "puhtaan myöhemmin" tai "kyllä vielä ymmärrät" 

Näin hänet monesti keskustelumme jälkeen huoneessaan itkemässä ja katselemassa jonkinlaista albumia, mutta aina kun tulin huoneeseen hän laittoi sen äkkiä sivuun. Nyt kun mietin sitä minun olisi pitänyt ottaa siitä enemmän selvää mutta en niin nuorena vielä tajunnut sen olevan niin outoa...

________________________________________________________________

Siinä oli varmaan tämän kerran kirjoittelu, nyt pitää lopettaa etten ala lörpöttelemään liikaa xd

No seuraavaa osaa tarinastani odotellessa, hei hei!

-Wen <3